Miten löysin vinoumat

Useimpien lasten kyselyikä kestää vain muutaman vuoden ajan. Omani on kestänyt jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Siitä asti, kun opin lukemaan eskarissa, olen ollut kiinnostunut dinosauruksista ja planeetoista. Teini-ikäisenä urheilu vei kaiken energian mitä oli tarjolla ja lukeminen jäi hetkeksi aikaa. Kunnes täytin 18-vuotta. Luin Hesarista vain urheilu-uutiset ja sarjakuvat, sekä tarkistin onko hyviä elokuvia tulossa illalla. Kahlasin silloin joitakin osioita läpi ilman intoa tutustua otsikkoja tarkemmin kirjoituksiin. Sen yhden kerran kuitenkin kiinnostukseni heräsi. Tiede-liitteessä kerrottiin miksi yksi hevonen vetää auraa suuremmalla voimalla kuin hevonen, jolla on apunaan toinen hevonen. Artikkeli kertoi sosiaalisesta laiskottelusta. Mitä enemmän hevosia oli vetämässä auraa, sitä vähemmän työtä yksittäinen hevonen suostui tekemään. Työn huonoa jälkeä ei voi kohdistaa yhtä hevosta kohtaan, jolloinka laiskottelusta ei jää yhtä helposti kiinni kuin yksin työtä tehdessä. Sama ilmiö näkyy myös ihmisissä ryhmätöiden aikana. Olin innoissani löydöksestäni.

Kävi ilmi, että joka torstaina tiede-liitteessä esiteltäisiin aina joku uusi vinouma. Odotin torstaina innolla ja ahmin Rolf Dobellin kirjoittamia lyhyitä katsauksia ja kerroin niistä äidille. Kesällä tiede-liitteessä kerrottiin, että kaikki esitellyt vinoumat tullaan julkaisemaan kirjassa, jonka päätin heti hankkia itselleni. Kiitos äidille, kun tarjouduit tukemaan lukuharrastusta. 

Parin vuoden kuluttua kaivoin kirjan uudestaan hyllystä ja palasin tuttujen vinoumien pariin. Nauroin ihmetellen miten ennalta-arvattavia olemme ja kirjoitin muistiinpanoja. Olin jälleen koukussa. Sen jälkeisen muutaman vuoden aikana luulin tietäväni jo paljon, mutta olin väärässä. Tiesin eri ilmiöitä nimiltä, mutta en osannut kertoa aina miksi ne syntyivät. Silloin luulin, ettei sitä tiedetä aina. Nyt tiedän, että vinoumien synnystä tiedetään paljon, mutta en itse vielä ymmärrä kaikkea sitä, enkä varmaan koskaan tule tietämään. Psyyke on hyvin monimutkainen kokonaisuus.

Olin valmistumassa liiketalouden opinnoistani ja olin saanut äidiltä jo aikaa sitten vinkin lukea Daniel Kahnemanin teoksen "Ajattelu nopeasti ja hitaasti" (englanniksi "Thinking, Fast and Slow"). Kuten monesti aiemminkin olin äidille luvannut lukea kirjan, mutta jättänyt niin tekemättä joksikin aikaa, kunnes olen tarttunut kirjaan lopulta, innostunut siitä ja ihmetellyt miksen aiemmin jo uskonut äitiä. Olin ajatellut kirjoittaa opinnäytetyön markkinoinnissa käytettävistä vinoumista, mutta pelkät tarinat eivät riittäneet ymmärtämään niiden syntyä. Kahneman kuitenkin selitti hyvin miten ihmisen päätöksenteko toimii. Professori Kahneman on jo 50 vuoden ajan tutkinut ihmisen käyttäytymistä ja vinoumien syntyä. Työstään käyttäytymistaloustieteen parissa hänet on palkittu jopa Nobelin taloustieteen palkinnolla.

Kuten me kaikki, jotka innostumme uudesta asiasta ja tutkimme paljon, minäkin luulin tietäväni jo lähes kaiken. Mitä enemmän kuitenkin opiskelin, sitä paremmin näin miten vähän vielä ymmärrän. "Viisas on se joka tietää oman tietämättömyytensä" väitetään Aristoteleen sanoneen. Ihminen ei ole vain punainen, keltainen, analyyttinen, eikä intuitiivinen persoonaltaan. Meidän toimintaan vaikuttaa paljon erilaisia mekanismeja joihin osaan meillä on itsellämme mahdollisuuksia vaikuttaa ja osaan taas ei. Yritin parantaa omaa elämänlaatuani välttämällä vinoumia omassa elämässäni, mutta ongelma on siinä, että vinoumia ei voi estää tapahtumasta. Ne ovat osa ihmisyyttä. On normaalia innostua uusista asioista ja on täysin normaalia väittää olleensa myöhässä bussista, koska ei löytänyt sopivia vaatteita kaapista ajoissa. Huomasin kuitenkin, että yksinkertaisissa tilanteissa aloin näkemään milloin vinoumia yleensä syntyy.

Kahnemanin mukaan huomaamme paremmin muiden järjettömän käyttäytymisen kuin omamme. Meillä ei ole taipumusta tarkkailla omaa toimintaamme yhtä paljoa kuin ympärillämme olevien toimintaa. Siksi olemme sokeita omille hölmöille tuntemuksille ja teoillemme. Ystäväni kertoivat deiteistään ja nettideittailun kokemuksista ja yllätyin siitä, kuinka helposti näin asioita, joita he eivät itse vielä tajunneet. He eivät nähneet, että tapailukumppani ei ollutkaan enää kiinnostunut heistä tai miksi joku ei vastaa enää viesteihin. Kerroin heille miten asiat ovat, mutta he eivät halunneet uskoa. Kuka haluaisi uskoa, että ihminen johon olet ihastunut ei enää pitänytkään sinusta takaisin? Olin hölmö. Olin hölmö, koska tein itsekin samaa. Olin naiivi, kun kuvittelin, että toinen osapuoli oli aina kiireinen, jos tämä ei osoittanut yhtä suurta kiinnostusta, kuin mitä itse osoitin. Olin optimisti. En nähnyt todellisuutta. Se voi olla hyvinkin vaarallista toisinaan.

Rupesin pohtimaan miten paljon ihmisten välisessä kommunikoinnissa ja deittailussa näkyy vinoumia. Olin lukenut miten myyntiä edistettiin alennetuilla hinnoilla (jotka toimivat ankkureina), mutta en tiennyt vielä miksi ihmiset toimivat vastoin sanomaansa Tinderissä. Miksi kukaan matchaisi useamman ihmisen kanssa kuin mitä kerkeää edes keskustella? Kukaan ei myönnä "keräilevänsä" matcheja, mutta me kaikki teemme niin. Miksi? Miten voin nauttia nettideittailusta enemmän ja löytää itselleni sopivampia deittejä, joiden kanssa tulisin paremmin toimeen? Selvitin näihin vastauksen ja jaan ne tulevissa kirjoituksissani.

Psykologian tutkiminen on opettanut minulle paljon itsestäni ja ihmisyydestä. Tiedän nyt minkälaisia motiiveja omalle toiminnalleni oikeasti on olemassa, vaikka toisinaan niiden kaivaminen voi viedä päiviä. Ymmärtämällä omaa toimintaani pystyin näkemään myös miten muut käyttävät nettideittailun sovelluksia. Viimeisen vuoden aikana olen parantanut merkittävästi deittailukokemuksiani ja vähentänyt turhautumista, jota monet kokevat Tinderin takia. En vielä ole tavannut ihmistä, jonka kanssa olisin halunnut parisuhdetta, enkä väitä olevani täydellinen (enkä koskaan tule olemaan), mutta vinoumien opiskelu auttaa minua tavoittelemaan molempia päämääriä.

Yhtä parasta tapaa ei ole tehdä profiilia Tinderiin, mutta on monia tutkitusti todistettuja keinoja. Tein itsekin joitakin testejä ja kerron tuloksistani myös myöhemmin. Aion myös kertoa kaikista vinoumista, joita olen omassa toiminnassani havainnut ja selitän miten voisimme yrittää estää niitä tapahtumasta niin usein, kuin muiden kohdalla tapahtuu. Vinoumien opiskelu ei kuitenkaan tee minusta, eikä sinusta Don Juania (tai Juanitarta). 

Täydellisen bion kehittämistä Tinderprofiilia varten